Tehoa ja turvallisuutta robottien avulla

Lumivalkoinen lääkerobotti poimii vikkelästi lääkepakkauksen hihnalta ja ojentaa sen pihdeissään kohti pakkauksen tiedot kirjaavaa lukulaitetta. Robotin liikkeet muistuttavat yllättävän paljon Suomen kansallislintua, laulujoutsenta – ikään kuin koneella olisi suuren linnun notkean taipuisa kaula ja sulavan sirot, loppuun saakka hiotut liikkeet.

Proviisori Hanna Tolonen | Oriola

Proviisori Elina Ahomäki kertoo, että viime syksynä HUS-Apteekkiin hankittu varastorobotti nimensä mukaisesti varastoi tavaroita.

– Kun tukusta tulee toimitus, lääkepakkaukset menevät robottiin. Robotti suorittaa tavaran vastaanoton ja hyllyttää lääkepakkaukset paikoilleen. Myös osastotilaukset ohjautuvat robottiin, ja robotti keräilee lääkkeet valmiiksi.

Ahomäki kertoo, että robotti on lunastanut sille asetetut odotukset.  Neljä robottikättä keräilee ja hyllyttää aamupäivisin noin 1500 paketin tuntivauhdilla. Inhimillisten virheiden todennäköisyys vähenee.

Ei robottia silti voi jättää täysin yksin: jonkun on valvottava robottia esimerkiksi häiriön varalta.

– Kyllä se melko itsenäisesti toimii. On meillä toki edelleen manuaalikeräilyäkin, mutta muutoin farmaseuttista osaamista on vapautunut muihin tehtäviin, esimerkiksi osastoille.

Ensi vuoden mittaan myös syöpälääkepuolelle on luvassa koneellista apua, kun HUS-Apteekki hankkii lääkkeenvalmistusrobotin. Proviisori Hanna Tolonen kertoo, että robotti valmistaa osan potilaskohtaisista syöpälääkeannoksista.

– Solunsalpaajien manuaalinen valmistus tarkoittaa sitä, että kun tehdaspakkaus tulee apteekkiin, kuiva lääkeaine ensin liuotetaan ja tarvittava määrä siitä laimennetaan potilasannokseksi. Käyttövalmis liuos, konsentraatti, vain laimennetaan.

Automaation avulla paranee myös työntekijöiden ergonomia.

– Solunsalpaajien käyttökuntoon saattaminen on käsityötä ja aika raskasta; työ sisältää paljon toistuvia työvaiheita. Toisaalta, kun syöpälääkeannosten määrä kasvaa koko ajan, tuotantokapasiteetin on pysyttävä perässä. Robotti kykenee tehokkaaseen työskentelyyn ja riski valmistusvirheisiinkin vähenee. Siten myös potilasturvallisuus paranee.

Teksti: Essi Kähkönen
Kuva: Vesa Tyni