Rasvat ja rasvahapot hevosen ruokinnassa

Rasvat ja rasvahapot hevosen ruokinnassa | Oriola

Teksti: Mikko Griinari

Rasvat ja niiden sisältämät rasvahapot ovat oivallisia hevosen ruokinnan täydentäjiä. Rasva on tehokasta energiaa, mutta se on myös elimistölle tärkeiden rasvahappojen lähde. Tässä kaksiosaisen artikkelin ensimmäisessä osassa perehdytään rasvojen ominaisuuksiin yleisellä tasolla ja seuraavassa osassa tarkastellaan rasvahappojen erityisiä vaikutuksia vähän syvällisemmin.

Rasva on energiaa

Rasva on energiapitoisin rehuaine. Se sisältää yli kolme kertaa enemmän energiaa kuin kaura. Teoriassa siis kilolla rasvaa voi korvata kolme kiloa kauraa. Rasvan käyttäminen hevosen ruokinnassa tekee myös tilaa karkearehulle ilman, että ruokinnan energiaväkevyys heikkenee. Karkearehun lisäämisellä ruokinnassa on monia, erityisesti hevosen suoliston hyvinvointiin liittyviä, etuja. Vastaavasti viljan syöttöön liittyviä ruokinnallisia riskejä – ähky, kaviokuume, ylivireys – voidaan pienentää lisäämällä rasvaa rehuannokseen.

Rasva voi olla erityisen kiinnostava urheiluhevosen ruokinnan täydennys. Hevosen elimistö täytyy kuitenkin totuttaa hyödyntämään rasvan energiaa. Hyvissä ajoin valmennuskaudella aloitettu ruokinnan rasvatasojen nostaminen valmistaa hevosen lihaksia hyödyntämään rasvan energiaa aerobisessa rasituksessa. Rasvan käytön lisääntyessä lihasten ja maksan glykogeenia säästyy ja tämä voi parantaa hevosen kestävyyttä voimakkaassa rasituksessa.

Rasvojen ominaisuuksista

Yleisessä kielenkäytössä termi rasva liitetään koviin rasvoihin eli niihin jotka ovat enemmän tai vähemmän kiinteitä huoneen lämpötilassa. Näitä ovat voi, tali, ihra ja kookosrasva. Öljyt taas ovat rasvoja jotka ovat huoneen lämpötilassa juoksevia. Jako kasvi- ja eläinrasvoihin ei ole tässä suhteessa selkeä. Kasvirasvat eivät aina ole öljyjä eivätkä eläinrasvat ole aina kiinteitä. Kiinteistä kasvirasvoista voidaan mainita esimerkkinä kookosrasva sekä kaakaovoi ja nestemäisistä eläinrasvoista kala- ja hyljeöljy.

Rasvan kiinteys tai juoksevuus riippuu rasvahappokoostumuksesta eli molekyyleistä joista rasvat koostuvat. Rasvojen perusrakenne on triglyseridi, eli kolmen rasvahapon ja glyserolin muodostama molekyyli. Tämän kolmipiikkistä kampaa muistuttavan molekyylin piikit ovat enemmän tai vähemmän vänkkyrällä. Oheisessa kuvaparissa esitetään kovalle rasvalle tyypillinen molekyyli (vasemmalla) ja pehmeälle rasvalle eli öljylle tyypillinen molekyyli (oikealla). On helppo kuvitella, että molekyylit jotka sisältävät suorina eteenpäin sojottavia rasvahappoja, pakkautuvat tiiviisti ja muodostavat jäykän rakennelman, kun taas molekyylit jotka sisältävät vänkkyröitä rasvahappoja eivät pakkaudu niin tiiviisti ja saavat aikaan liikkuvan rakennelman. Tähän kohtaan voisi tarjota mielikuvaa kahdesta lautapinosta – toinen koottu suorista laudoista ja toinen vänkkyröistä riu’uista.

Rasvat ja rasvahapot hevosen ruokinnassa - Nutrolin | Oriola

Kuvio 1. Triglyseridien rakenteita. Vasemmalla kovalle rasvalle tyypillinen molekyyli ja oikealla öljylle tyypillinen molekyyli. Rasvahappoketju esitetään sahanteräkuvioina.
Lähde http://www.chm.bris.ac.uk/

Kuvion 1 kuvaparissa esitetään kiinteän rasvan molekyyli, jossa on tyydyttyneitä rasvahappoja ja juoksevan rasvan molekyyli, jossa on tyydyttymättömiä rasvahappoja. Tyydyttymätön rasvahappoketju sisältää yhden tai useamman kaksoissidoksen mutta tyydyttynyt rasvahappo ei sisällä yhtään kaksoissidosta. Kaksoissidos on rasvahapon fysiologisten ominaisuuksien kannalta erittäin tärkeä. Näihin fysiologisiin ominaisuuksiin palataan myöhemmin. Fysikaalisesti kaksoissidos on kuin moneen suuntaan kääntyvä sarana ja se antaa rasvahappoketjulle varsin paljon liikkuvuutta. Edellä esitetty vertaus vänkkyröistä riu’uista koostuvaan lautapinoon tuntuu nyt liian jäykältä ja pysähtyneeltä. Kuvitellaanpa siis ankeriaista rakennettua pinoa. Kihisevä ankeriaiskasa alkaakin jo muistuttaa vapaasti juoksevaa (kala)öljyä.

Rasvojen käyttöön hevosen ruokinnassa liittyy pari asiaa, jotka kannattaa tässä yhteydessä ottaa esiin. Hevostietokeskuksen (www.hevostietokeskus.fi) sivulla todetaan, että rasvat imeytyvät lähes täydellisesti hevosen ohutsuolesta. Kasvirasvojen sulavuus on 90% ja eläinrasvojen 75%. Kalaöljyn, vaikka se onkin eläinrasvaa, sulavuus on samaa luokkaa kuin kasviöljyn. Voidaankin todeta, että rasvan sulavuutta hevosella ei määrittelekään alkuperä, kasvi vs. eläin, vaan olomuoto, juokseva vs. kiinteä. Juoksevat rasvat ovat paremmin sulavia. Huonommin sulavan rasvan haitta on se, että osa ohutsuolessa sulamattomasta rasvasta päätyy umpi- ja paksuoleen heikentäen karkearehun sulavuutta. Tässä kohtaa voimme todeta, että kovat rasvat eivät ole hevosille optimaalista energiaa ja voimme häivyttää ”rasva”-termin. Jatkossa puhumme siis vain öljyistä.

Öljyn lisääminen hevosen ruokintaan aiheuttaa E-vitamiinin lisätarpeen. Tämä johtuu siitä, että öljyn tyydyttymättömät rasvahapot (ne edellä esitetyt kaksoissidokset) hapettuvat elimistössä ja kuluttavat elimistön antioksidantteja. E-vitamiini siis suojaa elimistöä öljyjen hapettavalta vaikutukselta. E-vitamiinin lisätarve eri öljyjä käytettäessä on esitetty oheisessa taulukossa.

 

Öljy E-vitamiinia mg/100 g öljyä
Rypsi 40
Pellava 90
Kala 70

Lähde NCR (2006) ja Muggli (1994)

Taulukko 1. Öljylisäyksen aiheuttama E-vitamiinin lisätarve hevosen ruokinnassa.

Tätä E-vitamiinin lisätarvetta ei pidä kuitenkaan sekoittaa elimistön yleiseen E-vitamiinin tarpeeseen, joka on verrattomasti suurempi. Hevonen ylläpidossa tai kevyessä työssä tarvitsee 400 mg E-vitamiinia per päivä ja urheiluhevonen raskaassa valmennuksessa tai suorituksessa tarvitsee 1500 – 2500 mg/pv. Kuten nähdään, näissä suosituksissa on melkoisesti joustoa.

Edellä todettiin, että öljyn tyydyttymättömät rasvahapot hapettuvat elimistössä. Tämän ns. fysiologisen hapettumisen lisäksi meidän pitää huomioida öljyjen hapettuminen käytön ja varastoinnin aikana eli ennen kuin öljyt päätyvät hevosen elimistöön. Öljyjen hapettuminen eli härskiintyminen tuottaa pahanhajuisia hapettumistuotteita. Pellavaöljyn hapettumistuotteet haisevat öljymaalilta tai vernissalta ja kalaöljyn hapettumistuotteet haisevat vanhalta kalalta tai lapsuuden kalanmaksaöljyltä. Voimakkaasti tuoksahtava öljy ei ole hevosen elimistölle hyväksi sillä hapettunut öljy verottaa elimistön luontaista antioksidanttisuojaa. Tästä on haittaa erityisesti kasvaville, sairaille ja kovassa rasituksessa oleville hevosille. Öljyjen herkästi hapettuvat rasvahapot voidaan suojata lisäämällä öljyyn luonnollisia antioksidantteja esim. tokoferoli- ja rosmariiniuutetta, lisäämällä kalaöljyn joukkoon hieman kasviöljyä ja pakkaamalla öljyt ilmaan läpäisemättömiin astioihin. Muovi ei suojaa herkästi hapettuvaa öljyn ilman hapettavalta vaikutukselta. Ainoastaan metalli ja lasi estävät hapen pääsyn öljyyn. Hapettuneiden rasvojen vaikutusta eläinten ja ihmisten terveyteen tutkitaan laajasti, mutta selkeää käsitystä siitä mikä on haitallinen hapettumisen taso, ei vielä tässä vaiheessa ole saatu.

Rasvahappojen keskinäiset suhteet

Kuten jo edellä todettiin, rasvahappoon kiinnittynyt kaksoissidos on rakenne, joka antaa rasvahapoille erityisominaisuuksia. Kaksoissidosten lukumäärä (yhdestä kuuteen), ja paikka rasvahappoketjulla määrittelee tyydyttymättömän rasvahapon ravitsemukselliset ja fysiologiset ominaisuudet. Hyvien öljyjen osalta puhutaan usein omegoista ja omega-3- rasvahappo on varmasti kaikille tuttu. Muita hyvin tunnettuja omegoita ovat omega-6 ja omega-9. Omega-luku ei kuitenkaan määrittele rasvahapon ominaisuuksia kovin tarkasti. Kemiallisesti se määrittelee vain rasvahappoketjun viimeisen kaksoissidoksen paikan suhteessa ketjun pituuteen. Ei muuta. Omega-luku on tavallaan rasvahapon sukunimi. Ja vaikka suvun jäsenet ovat monella tapaa samanlaisia, ne eivät ole identtisiä; mukaan mahtuu hyviä ja vielä parempia sukulaisia. Siksi onkin tärkeä tietää rasvahapon ”etunimi”. Seuraavassa omega-6 ja omega-3-rasvahappojen sukutaulu jossa rasvahapot esitellään etunimillään. Mukana on myös muutaman rasvahapon englanninkieliset nimet joista päästään rasvahappojen ”kutsumanimiin” eli kirjainlyhenteisiin, joista rasvahapot yleisesti tunnetaan.

Alla olevaan omega-6 ja omega-3 sukujen tauluun on piirretty yksittäisten sukulaisten välille nuoli tarkoittaen sitä, että nuolen osoittama rasvahappo on syntynyt edellisestä rasvahaposta; gamma-linoleenihappo siis syntyy linolihaposta. Sukutaulusta nähdään myös, että DHA syntyy monen välivaiheen sukulaisen kautta alfa-linoleenihaposta.

Näin siis tapahtuu kaikkialla eliökunnassa mukaan lukien hevosen elimistö. Kuviosta kannattaa huomioida myös se, että kahden suvun välille ei ole piirretty nuolia. Tämä tarkoittaa sitä, että omega-6 suvun rasvahapoista ei voi syntyä omega-3 suvun rasvahappoja. Itse asiassa kyseessä on kaksi kilpailevaa sukua – jos toinen suku pääsee niskan päälle, se heikentää toisen suvun jäsenten toimintaa. Elimistössä näiden kahden suvun välillä kannattaa pyrkiä tasapainoon. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että omega-6 rasvahappoja on hieman enemmän kuin omega-3 rasvahappoja. Ei kuitenkaan kohtuuttomasti enemmän. Usein kuulee sanottavan, että omega-6 ja omega-3 rasvahappojen optimisuhde ravitsemuksessa olisi 5:1, mutta tämä ei ole missään mielessä tarkka eikä ehkä edes kovin oikea suhdeluku. Esimerkiksi ei ole perusteltua niputtaa omega-6-rasvahapoista arakidonihappoa, GLA:ta ja DHGLA:ta suhdeluvun samalle puolelle, koska näillä rasvahapoilla on hyvinkin erilaisia fysiologisia ominaisuuksia. GLA ja DHGLA ovat tulehdusta vaimentavia rasvahappoja ja siten enemmän omega-3 EPA:n ja DHA:n kaltaisia kun taas omega-6 ARA on tulehdusta lisäävä rasvahappo. Rasvahapoista ja tulehduksesta enemmän tämän artikkelin jatko-osassa.

Taulukon ketju alkaa omega-6 linolihaposta ja omega-3 alfalinoleenihaposta. Ainoastaan kasveilla on kyky tuottaa linolija alfa-linoleenihappoa. Eläimen on saatava näitä rasvahappoja ravinnosta. Tästä johtuen linoli- ja alfa-linoleenihappo ovat eläimille välttämättömiä rasvahappoja. Rasvahappojen sukutaulusta nähdään myös, että omega-3 DHA:ta muodostuu ketjussa, jonka alkupäässä on alfa-linoleenihappo. Näin tapahtuu erityisesti kasvi- ja sekaravintoa syövillä eläimillä.

Rasvat ja rasvahapot hevosen ruokinnassa - Nutroliln | Oriola

Kuvio 2. Omega-6- ja omega-3-rasvahapot, nimeäminen ja niiden keskinäiset suhteet.

Lihansyöjillä, esim. kissaeläimillä, on rasvahappoketjussa pari entsyymipuutosta ja siksi lihansyöjät eivät pärjää kasviravinnolla. Koira ei muuten ole tässä mielessä aito lihansyöjä. Koiralla, ihmisellä ja hevosella on kaikki rasvahappojen muutoksiin tarvittavat entsyymit. Omega-3 suvussa rasvahappojen muutos ALA:sta EPA:n ja DPA:n kautta DHA:ksi siis tapahtuu, mutta se ei ole kovin tehokas prosessi. Onneksi eläimen omega-3-rasvahappojen tarvetta voidaan helposti täydentää ravinnolla, joka sisältää valmiita omega-3 EPA ja DHA-rasvahappoja. [...]

Mikko Griinari on kotieläintieteen dosentti,
rasvahappotutkija ja Nutrolin ravintoöljyjen kehittäjä.