Potkua proteiinista

Nooralotta Nezirin välipaloihin kuuluu Dexalin heraproteiini-isolaattia

Proteiinipihin keho saattaa joutua koetukselle, jos sen lukuisat solutason toiminnot eivät saa polttoaineekseen riittävästi valkuaista. Proteiininpuutetta potee muita useammin nälkädieetillä kituuttava laihduttaja, kroonisesti sairas tai yksipuolisen niukasti syövä ikäihminen.

Proteiinit eli valkuaisaineet ovat kehollemme välttämättömiä rakennuspalikoita. Ilman ravinnosta saatavia aminohapoista koostuvia proteiineja emme pitkälle pötkisi, sillä valtaosan valkuaisaineista elimistömme valjastaa solujen, lihasten ja aineenvaihdunnan tykötarpeiksi.

Laillistettu ravitsemusterapeutti Anette Palssa Terveystalosta kertoo, ettei proteiineista sentään tule aivan heti hätä, vaikka ruokavalio syystä tai toisesta vähäksi aikaa köyhtyisikin.

- Proteiinit kykenevät varastoitumaan. Niitä on hyvänlainen reservi lihaksistossamme.

Mutta jos proteiininpuute jatkuu viikko- ja kuukausitolkulla, keho alkaa irrottaa varastovalkuaista elämää ylläpitävien prosessiensa turvaamiseksi.

- Tästä syystä esimerkiksi nälkäkuuriin perustuvat laihdutusyritykset epäonnistuvat. Kun on nipistetty rajusti ravintoaineiden, myös proteiinien määrästä, paino toki putoaa – mutta ei niinkään liikakiloiksi 
kasaantuneesta rasvakudoksesta, vaan 
lihasmassasta, Palssa taustoittaa.

Kadotettua lihasta on vaikea hankkia 
takaisin.

- Jojolaihduttajan kehossa on lopulta epänormaalin suuri määrä rasvaa ja liian vähän lihasta. Painonhallinnasta tulee 
aina vain vaikeampaa, pidemmän päälle jopa mahdotonta.

Helppo kerätä ruoasta

Proteiinit toimivat solujemme typpi-, neste- ja emästasapainon ylläpitäjinä. Proteiinien aminohapot osallistuvat myös vasta-aineiden sekä hermoston välittäjäaineiden tuotantoon.

- Ei ole sellaista solutason toimintoa, jossa proteiinien aminohapot eivät olisi läsnä, Palssa mainitsee.

Vähäproteiininen ruokavalio altistaa herkemmin aliravitsemukselle kuin vähähiilihydraattinen tai vähärasvainen ruokavalio. Jos proteiininpuute pääsee oikein pahaksi, seuraa terveydentilan romahdus ja lopulta kuolema.

- Suomalaisessa väestössä proteiinivaje on kuitenkin harvinaista. On silti ryhmiä, kuten äärimmäisyyksiin menevät terveysintoilijat, kroonikot, monisairaat sekä vanhukset, joille ruoka ei maita enää entiseen tapaan. Heidän proteiininsaantinsa notkahtaa helposti alle suositusten.

Kehon alkaessa kuluttaa lihaksiin varastoitunutta proteiinia, vointi väsähtää ja 
uupumus iskee.

- Ihmisen biologinen minimitarve on 
0,8 grammaa proteiinia painokiloa kohti päivässä, mutta yhdellä grammalla pärjää paremmin.

Seitsenkymmenkiloinen henkilö saa tarvitsemansa proteiinit esimerkiksi parista, kolmesta lasillisesta maitoa, piimää tai jogurttia, kämmenen kokoisesta kimpaleesta lihaa, kalaa, kanaa tai kananmunaa lounaalla sekä päivällisellä, ja muutamasta viipaleesta leikkelettä tai juustoa.

Pihviä vai pähkinää?

Jos kehomme saisi valita, se suosisi eläinkunnan proteiineja – kalaa, lihaa, maitotaloustuotteita ja kananmunaa. Eläinproteiini sisältää kaikki välttämättömät aminohapot ja on siksi kasviproteiinia laadukkaampaa.

Erityisen tärkeää riittävän proteiininsaannin varmistaminen on eläinkunnan antimista kieltäytyville vegaaneille.

- Heidän on syytä pitää tarkasti huolta siitä, että lautasella on päivittäin paitsi papuja ja pähkinöitä, myös viljatuotteita. Muutoin välttämättömät aminohapot jäävät herkästi vähiin, Palssa muistuttaa.

Ylimääräinen proteiini, niin vähärasvainen rahka kuin muheva pihvi, siirtyy vararenkaiksi vyötärölle.

- Proteiinit lihottavat minkä tahansa ravintoaineen tavoin, jos niitä syö enemmän kuin keho kuluttaa ja lihakset kykenevät varastoimaan.

Runsas proteiininsaanti voi joskus 
harvoin myös vahingoittaa. Terve ihminen sietää suuriakin proteiinimääriä, mutta esimerkiksi munuaispotilaat, monisairaat ja vanhukset eivät.

- Mummulle ei siis kannata kiikuttaa proteiinijuomapurnukoita, jos tämä syö yhä monipuolisesti ja riittävästi. Isoäiti on parempi viedä lääkäriin, jos ruokahalu katoaa tai hellalla porisee aina vain se sama makkarasoppa.

Kuka sitten kaipaa tavallista enemmän proteiinia?

- Ne, jotka karsastavat lihaa ja maitotuotteita tai ne, jotka syövät ylipäätään kovin niukasti. Myös runsaasti kuntoilevat, voimailevat ja urheilevat ihmiset hyötyvät vaikkapa proteiinilisistä. Kivan välipalan saa esimerkiksi marjaisesta smoothiesta, johon on sekoitettu annos proteiinijauhetta, ravitsemusterapeutti vinkkaa.

Nooralotta Neziri luottaa Dexaliin

- Kilpailukaudella olen tarkka syömisistäni. En kuitenkaan laske kaloreita tai ryhdy dieetille, vaan suosin kanaa, kananmunaa ja kasviksia. Joka aterialla on tärkeää olla proteiinia. Harjoituskaudella taas hiilihydraattien määrää pitää lisätä.

- Välipalaksi syön usein Dexalin heraproteiini-isolaattia. Sekoitan sitä aamupuuroonikin tai smoothien joukkoon, sanoo Nooralotta Neziri.

Kaikki artikkelit